Koululaiset toteuttivat vaatekeräyksen

Tiistai 10.1.2012 - Senni Jyrkiäinen

Aloitan kirjoitukseni kertomalla eräästä kouluvierailupäivästä muutaman vuoden takaa. Olin tuolloin pitämässä tietoiskua Egyptin katulasten tilanteesta Hämeenlinnan normaalikoulun oppilaille. Tarinat katulasten elämästä herättivät alakoulun oppilaat pohtimaan elämän eriarvoisuutta ja miettimään auttamistapoja.

Tietoiskun päätteeksi normaalikoululaiset kirjoittivat tervehdyksiä katulapsille. Tässä muutama:

• ”Hei! Olisipa teillä puhdasta vettä, koti, perhe joilla sellaista ei ole, puhtaita ja ehjiä vaatteita, ruokaa, rahaa, koulunkäyntimahdollisuus ja kaikkea hyvää mitä meillä täällä Suomessa on.”

• ”Hei! Haluaisin, että saisitte käydä koulua ja että muutkin asiat olisivat kunnossa. Minusta on paha kuulla, että siellä ei ole kaikki hyvin. Kaikilla lapsilla pitäisi olla ruokaa, puhdasta vettä ja koti. Haluaisin auttaa kaikkia lapsia, joilla asiat eivät ole okei. Onneksi olette jo ainakin osa saaneet apua, sillä se on jo suuri askel eteenpäin, mutta tietenkin kaikki lapset, jotka tarvitsevat apua, eivät saa sitä, joka on paha juttu. Kun kuulimme, mitä kaikkea siellä tapahtuu, huomasimme, että meillä on asiat tosi hyvin. Toivon, että teilläkin olisi.”

• ”Hei! Olemme kuulleet että teillä on huonot olot siellä Kairossa. Yritämme auttaa teitä, lähetämme mm. vanhoja vaatteita ja kenkiä keräyksiin mitkä tulevat teille. (…) Toivomme teille parasta. Koittakaa jaksaa vaikka teillä on huonot oltavat.”

Katulapsia koskeva tietoisku sai jatkoa viime syksynä, kun Hämeenlinnan normaalikoulun 5A-luokka sekä opettajat Marleena, Leena ja Anne päättivät toteuttaa koulussaan vaatekeräyksen Kairon katulapsille. Vaatekeräyksen tuloksena matkalaukullinen lastenvaatteita lähti Suomesta Egyptiin juuri ennen joulua.

Olin vastaanottamassa vaatelähetystä Kairon päässä. Kun purin iloisenvärisiä vaatteita matkalaukusta yksi toisensa jälkeen, ajattelin että vaatteet saapuvat juuri sopivasti talvikauden keskelle. Vaikka päivät ovat ihanan aurinkoisia, talviyöt lämmittämättömissä taloissa voivat olla hyvin kylmiä.

Kairossa viettämäni kuukauden aikana ehdin vaatekeräyksen organisoimisen ohella tutustua Moqattamilla katuäitien turvakodin toimintaan Venla Nourin opastuksella. Moqattamilla pääsin näkemään, mitä kaikkea nuoret naiset ovat oppineet. Käydessäni vierailuilla turvakodissa leijui itseleivottujen keksien tuoksu. Kattotasanteella sijaitsevassa pajassa valmistettiin kynttilöitä myyntiin ja uusia korumalleja suunniteltiin yhdessä.

Monipuolisen toiminnan kautta nuoret äidit saavat apua ja oppivat itse auttamaan itseään. Eräällä vierailulla pidin sylissäni tummatukkaista, suurisilmäistä vauvaa ja kuuntelin samalla äitien juttuja. Nuorten äitien elämäntarinat ovat rankkoja, mutta sylissäni nukkuvalla lapsella on uudenlaista toivoa.

Kiitos Hämeenlinnan normaalikoululaisille vaatekeräyksen toteuttamisesta!