Kairo ottaa ja antaa paljon

Perjantai 27.1.2012 - Johanna Lamminen

Saavuin Kairoon kolme viikkoa sitten tekemään työharjoitteluni Satakunnan ammattikorkeakoulun sosionomilinjalta (AMK). Teen harjoitteluni Kulttuurikameleonttien kautta Hope Village Societyn nuorten äitien turvakodilla. Tämä on ensimmäinen kertani Egyptissä.

Osasin odottaa, että täällä tulee olemaan kylmä, mutta että näin kylmä - ei ikinä tullut mieleeni, että voisin palella näin paljon Egyptissä! Asun hostellissa, jossa ei ole minkään näköistä lämmityssysteemiä ja ikkunatkin ovat vain nimelliset, eli "kotona sisällä" on aivan yhtä kylmä kuin ulkonakin.

Päivän aurinkolatausta odottaa aina kuin kuuta nousevaa, jotta pääsee sulamaan kohmeesta, joka on saattanut muodostua jo pari päivää jos aurinko ei ole ilmestynytkään tarpeeksi sulattamaan syväjäätä luista pois. Mutta eipä se maata kaada, ja olen kyllä jo vähitellen tähän ilmastoon tottunutkin.

Kaikki tuo palelu on kokemukseni väärti ja pieni hinta siitä, mitä täältä mukaani saan. Tämä on paras mahdollinen tapa päästä tutustumaan uuteen kulttuuriin ja samalla oppia myös itsestä asioita, joita olisi lähes mahdoton Suomesta käsin oppia.

Kairo on todella mielenkiintoinen kaupunki. Joka puolella on jotain nähtävää ja koettavaa ja uusia jännittäviä tilanteita tulee vastaan melkein joka nurkan takaa. Kaupunki on todella eksoottinen, mutta samalla se tuntuu hyvin kaoottiselta paikalta - onhan täällä noin 20 miljoonaa asukasta.

Juuri tuo kaoottisuus ja samalla koko ajan ympärillä oleva melu ja melske tuntuvat välillä hyvinkin väsyttäviltä ja tuntuu, että olisi päästävä pois johonkin hiljaisuuteen. Toiveeni on kuultu Kulttuurikameleonteissa, sillä sain tarvitsemani loman aavikolle rauhoittumaan, ja olen sunnuntaina lähdössä lomalle myös Dahabiin, eli työntekijöistä pidetään hyvää huolta!

Työskentely turvakodilla on hyvin mielenkiintoista, mutta samalla haastavaa. Osa haastavuudesta johtuu siitä, etten valitettavasti osaa arabiaa eivätkä tytöt juuri englantia puhu. Onnekseni töissä on mukana hankekoordinaattori Aino Vesanen, joka on toiminut tulkkina. Yksi vapaaehtoistyöntekijöistä, Ulla, osaa myös arabiaa eli apua olen kyllä saanut. Yritän itsekin opiskella kieltä (Aino on pitänyt arabiankielen tunteja) mutta energiaa tuntuu menevän niin paljon muuhunkin, että aivokapasiteettini sekä jaksamiseni rajat tulevat helposti vastaan.

Olemme toisten harjoittelijoiden ja vapaaehtoisten kanssa työskennelleet turvakodilla auttaen korutyöpajassa joko mukana ollen tai pidellen tyttöjen vauvoja, jotta he pääsevät työskentelemään, tai vieden muiden vapaaehtoisten kanssa lapsia puistoon tai järjestäen heille muuta ohjelmaa. Lapsilla tarkoitan muutamaa noin 6-8-vuotiaita poikaa, jotka asuvat turvakodilla. He ovat mainioita tapauksia ja nautinkin heidän kanssaan työskentelystä. Kielimuurikaan ei tunnu niin suurelta heidän seurassaan!

Lapset ovat uskomattoman tunnollisia ja jaksavat keskittyä aktiviteetteihin upeasti. Olemme mm. piirrelleet yhdessä ja sitä he jaksaisivat tehdä vaikka kuinka pitkään. Olemme kuitenkin tehneet sen ikävän havainnon, että lapset eivät itse esimerkiksi oikein keksi, mitä piirtäisivät, eivätkä välttämättä luota taitoihinsa. Vaikuttaa, ettei heillä ikään kuin olisi mielikuvitusta tai itseluottamusta niin kuin vaikkapa suomalaisilla lapsilla on. He niin mielellään haluaisivat meidän piirtävän valmiiksi kuvia, joita he sitten voivat värittää. Tuntuu kuin heille olisi vain annettu negatiivista palautetta, ja näin ollen luottamus omaan tekemiseen ei ole kovinkaan korkealla.

Olemme myös huomioineet, että lasten fyysinen kunto on todella huono. Olemme käyneet yhdessä puistossa, jossa on ihanan iso nurmikenttä, jolla lapset pääsevät juoksentelemaan ja purkamaan energiaansa, mutta suruksemme huomanneet, kuinka huono kunto heillä onkaan. Näenkin panoksemme tässä tärkeäksi. Nyt heillä on keskuksessa lisäapuna ihmisiä, joilla on aikaa käydä juoksuttamassa heitä puistossa ja antamassa rohkaisevaa ja hyvää palautetta heidän tekemisistään.

Olen monesti pysähtynyt miettimään näiden lapsien uskomatonta kykyä olla kiitollinen erinäisistä asioista. Yhtenä esimerkkinä monista, pari päivää sitten ollessamme turvakodilla ja syödessämme yhdessä linssikeittoa eräs pojista kertoi, kuinka kaikki ruoka on hyvää, sillä ruoka on Jumalan lahja. Ja tämä asenne näkyykin heidän syömisessään: he syövät valtavia annoksia nätisti loppuun asti, heidän pöytätapansa ovat erittäin hyvät eivätkä he valita, jos tarjolla ei ole juuri heidän lempiruokaansa.

En tiedä johtuuko tämä heidän rankoista kokemuksistaan katulapsina vai kulttuurieroista, mutta mielestäni meillä länsimaalaisilla olisi paljon opittavaa noista pikku kavereista!

Olen hyvin kiitollinen, että pääsin tekemään työharjoitteluni tänne! Tämä on niin uskomaton kokemus, vaikkakaan ei aina helppo sellainen.